torstai 5. huhtikuuta 2012

Aamunhelpottajamysli

Samassa haavemaailmassa, jossa viljelen olkihattu päässä runsasta parvekepuutarhaani, juon aamukahvin rauhassa päivän lehden äärellä ja ehdin vielä hyvissä ajoin aamuluennollekin. Todellisessa maailmassani hitaat aamupalat painottuvat viikonlopuille ja arkena aamiainen syödään nopeasti ja tehokkaasti - milloin eteisessä lipastonkulmalta samalla ulkotakkia ylle vetäen, milloin viideksi minuutiksi pöydän ääreen istahtaen.

Heräämisen jälkeen suurin haaste minulle aamuissa on ajankäyttö. Saan kehitettyä itselleni kiireen lähes joka aamu. Tilannetta ei helpota se, että sitä ainoaa kurssia, joka tänä keväänä on jäljellä, vetää professori joka on hyvin suurpiirteinen aloitusajan suhteen. Aamulla ei todellakaan tule kiirehdittyä luentosaliin kello 8.30, jos professori todennäköisesti aloittaakin vasta 8.40. Vitkaisuuden laki ja tietoisuus ylimääräisestä kymmenenminuuttisesta luovat lopputuloksen, jossa lähden ovesta 25 minuuttia suunniteltua myöhemmin.

Arkena helppous on valttia. Helposta aamiaisesta meillä käy mysli. Olen tuskaillut kaupassa mauttoman hevosenruokamyslin ja herkullisen yltiösokeroidun muromyslin välillä yrittäen tehdä järkevän, mutta maistuvan ratkaisun. Eräänä päivänä eteeni tupsahti itsetehdyn myslin ohje, jota olen jalostanut oman makuni mukaiseksi. Mysliä on helppo tehdä ja maukkaudessaan se voittaa muromyslitkin.

4 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisleseitä
1/2 dl cashew-pähkinöitä
1/2 dl pekaanipähkinöitä
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 tl vaniljaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 dl rypsiöljyä
2 rkl hunajaa
1 dl kuivattuja banaanilastuja
1/2 dl kuivattua omenaa
1/2 dl kuivattua kookosta

Sekoita yhteen kaikki muut aineet paitsi kuivatut hedelmät. Jos hunaja on juoksevaa, voi sen sekoittaa sellaisenaan ainesten sekaan, mutta jos se on kovaa, voi sitä ensin notkistaa sekoittamalla öljyyn. Pähkinöitä olen tavannut rouhia vähän pienemmiksi, mutta on makuasia kuinka isoja sattumia mysliinsä haluaa. Seos levitetään uunipellille leivinpaperin päälle ja paahdetaan 150 asteisessa uunissa ensin 10 minuuttia, sitten möyhitään vähän ja sitten paahdetaan vielä toiset 10 minuuttia. Kuivatut hedelmät messiin ja mysli (ihanaan) purkkiin, kunhan seos on jäähtynyt ja kuivahtanut.

Syön myslin maidon tai maustamattoman jogurtin kera. Jos olen sillä tuulella, kaivan pakastimesta pari ruokalusikallista mustikoita myslin lisukkeeksi. Tämän helpommaksi ei aamiainen muutu. Ja pitää muuten nälkääkin hyvin.

Tänään ei ollut aamuluentoa, eikä siis kiirettäkään, joten mysli sai kyytipojakseen maustamatonta jogurttia, banaania, mustikoita ja vaahterasiirappia.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Takatalvipuutarha

Aamulla ikkunasta tervehti luminen maisema. Kaunishan se on, mutta näin huhtikuun alussa näky on väkisinkin lannistava. "Uusi lumi on vanhan surma" -mantraa jo kuukauden päivät hoettuani päätin vaihtaa taktiikkaa ja pakottaa kevään tulemaan suggestion voimalla.

Joka vuosi haaveilen kukoistavasta parvekepuutarhasta, jossa tomaatteja saa korjata enemmän kuin niitä ehtii syödä, ja jonka salaatit, yrtit ja ananaskirsikatkin päätyvät ruokapöytään. Aiempina vuosina olen viljellyt parvekepuutarhaani vaihtelevalla menestyksella. Salaattia on korjattu leivän päälle ja yrttejä on joskus saatu pakastettavaksi ja kuivattavaksi asti. Ananaskirsikat puolestaan ovat molemmilla yrityskerroilla keränneet sievän kirvasaaliin varsiinsa. Amppelimansikan kitukasvuisia antimia ei ole voinut syödä irvistämättä.

Näinkin vakuuttavaa jälkeä sain aikaan kaksi vuotta sitten.
Lunta tai ei, huhtikuussa on kevät ja silloin pitää kylvää. Päätin, että vielä tänä vuonna idätän kasvit siemenistä asti. Kaivoin komeron alahyllyltä idätyslaatikon, säkillisen multaa ja sekalaisen valikoiman siemeniä. Siemenistöstä löytyi erilaisia salaatteja, korianteria, chilipaprikaa ja retiisejä. Suurpiirteyksissäni en jaksanut välittää kylvöväleistä tai multakerroksen paksuudesta, vaan ripottelin siemeniä lokeroihin fiilispohjalta niin ettei kaappiin jäisi enää yhtään jämäsiementä lojumaan. Viis veisasin myös siitä, että joidenkin siementen parasta ennen -päiväys oli ohitettu jo pari vuotta sitten. Tällä lähtöasetelmalla ei voi omavaraistaloudelta välttyä! Jos menestys ei ole huikea, luovutan idätyslaatikon jollekulle vihreäpeukaloiselle ja vaihdan jatkossa euroni puutarhaliikkeiden valmiiksikasvatettuihin taimiin.

Aion täydentää valikoimaa muutamalla tomaatintaimella ja joillakin yrteillä, mutta ne tulkoot valmiina kaupan hyllyltä sitten kun talvi ihan oikeasti on ohi. Pian.