Kakkua ja kukkia

Hävyttömän pitkäksi venähtänyt kirjoitustauko on päättynyt. Inhoan selittelyä, mutta selittelen silti. Meille muutti tyyppi, jolla on pienet varpaat ja pienet sormet eikä se osaa vielä tehdä juuri muuta kuin syödä, nukkua, hymyillä ja sanoa höy, mutta näitä toimintoja olen tiiviisti seurannut sen sijaan että olisin kirjoittanut. Se samainen pieni tyyppi täytti kolme kuukautta muutama päivä sitten. Vaikka leipomista ei tarvitsekaan missään olosuhteissa perustella, niin tämä suuri merkkipäivä antoi sopivan sysäyksen kokeilla pitkään harkitsemaani Pavlovaa eli marenkitorttua.

5 valkuaista
3 dl tomusokeria
1 rkl maissitärkkelystä
1/2 tl vaniljasokeria
1 tl valkoviinietikkaa
hyppysellinen vaniljaa

Vatkasin valkuaiset ja tomusokerin superjämäkäksi vaahdoksi. Lisäsin vaahtoon maissitärkkelyksen, valkoviinietikan, vaniljasokerin ja aitoa vaniljaa fiilispohjalta. Sivelin leivinpaperille rypsiöljyllä pyöreän läntin, kumosin vaahdon sen päälle, ja muotoilin vaahtokasan keskelle lusikalla kuopan. Paistoin torttua 100-asteisessa uunissa kaksi tuntia, mutta torttu jäi sisältä aika höttöiseksi. Mielestäni marenki on parasta, kun se on kuivaa mutta vähän sitkeää, joten seuraavalla kerralla lisään paistoaikaan ainakin puoli tuntia.

Perinteinen Pavlova täytetään kai kermavaahdolla ja hedelmillä. Päädyin kuitenkin tuoreisiin marjoihin ja vaniljajäätelöön. Neljä syöjää tuhosi 10 hengen kaakun hetkessä, joten suuremmalle porukalle kannataa varata useampi torttu.

Kuvassa kurkistavat kukat poimin Haltialasta. Tein pyöräretken pellolle ja hyrisin onnesta unikoiden, ruiskaunokkien ja silkkikukkien keskellä.