Laatikollinen luomua, kiitos!

Suomessa päivittäistavaramarkkinoita hallitsevat Kesko ja S-ryhmä, joiden lisäksi pari muuta ketjua pyristelee säilyttääkseen markkinaosuutensa. Koska kilpailijoita on vähän, saavat jättiläisyritykset melko vapaasti hinnoitella tuotteensa. Me kuluttajina taivastelemme ruoan hinnan nousua ja jatkamme asiointia samoissa marketeissa. Suurissa ketjuissa tuppaa olemaan myös se vika, että tavara käytetään keskusvaraston kautta, eli ruoka tekee ylimääräisen kiepsauksen vaikka se olisikin lähellä kasvatettu. Lähiruoka on viime vuosina ollut kovassa huudossa, eikä syyttä. Onhan se vähemmän pöljää ostaa lähellä tuotettua ruokaa kuin kaukana.

Pyrin ostoksissani painottamaan luomuvaihtoehtoja ja lähiruokaa. Toisinaan ne käyvät keskinäistä taistoa. Valitsen kuitenkin mieluummin lähellä kasvatetun ei-luomun, kuin kaukaa tuodun luomun - eilen kotimainen taviskurkku voitti hollantilaisen luomukurkun. Eikö ole muuten hassua, että ei-luonnonmukaisesti kasvatettu mielletään tavalliseksi ja luonnonmukaisesti viljelty erikoiseksi? Luomun paremmuus ei ole täysin (oikeastaan lainkaan) kiistaton asia. Käsittääkseni mikään tutkimus ei ole vielä osoittanut, että luomuruoka olisi terveellisempää kuin ei-luomu. Korjatkaa, jos olen väärässä. Vaikka tiedän tämän, niin miksi sitten valitsen maksaa luomuporkkanoistani ja -maidosta enemmän kuin tavistuotteista? Jotkut luomutuotteet maistuvat mielestäni paremmilta, esimerkiksi kananmunat ja porkkanat. Muun luomun perustelen varmaankin sillä, että ruoka on jotenkin käsittelemätöntä, aidompaa ja puhtaampaa. Taitaapa kulutuspäätöksiini vaikuttaa myös se, että luomun suosimisesta tulee hyvä mieli.

Lähi- ja luomuruokainnostuksissani päätin aloittaa taistelun suurten kauppaketjujen voittokulkua vastaan ja ohjata euroni suoraan viljelijälle. Googlen avustuksella löysin luomutilan, Labbyn Kartanon, joka toimittaa tuotteitaan asiakkaan kotiovelle. Hetken surffailun ja muutaman klikkauksen seurauksena minulle tuotiin perjantaina tällainen paketti tasan 72,5 kilometrin päästä, suoraan kasvattajalta.

Laatikossa oli tomaatteja, sipulia, valkokaalia, lanttua, palsternakkaa, porkkanaa, perunoita ja härkäpapuja. Laatikon sisällöstä piti päästä kokkailemaan jotakin, joten lauantaina meillä syötiin kokeilevan keittiön kaalikääryleitä. Kääryleisiin tuli porkkanaa, palsternakkaa, valkosipulia, inkivääriä, kaalia (ylläri), herkkusieniä ja pehmeää tofua. Pientä kaalinpäätä keitetään vedessä, kunnes se on pehmeähkö. Kaalista irroitetaan lehtiä, kunnes ne käyvät niin pieniksi, ettei niitä enää saa käärittyä. Kaikki ainekset raastetaan, pilkotaan, sekoitetaan. Maustetaan suolalla, pippurilla ja soijakastikkeella. Sitten käärylöidään, ladotaan vuokaan ja valellaan kaalin keitinvedellä. Päälle siirappia ja muutama nokare voita. Pidetään uunissa noin 180 asteessa, kunnes ei enää jakseta odottaa.

Toimituskuluineen laatikolle tuli hintaa 27 euroa. Tilasin kaksi laatikkoa yhdessä ystäväni kanssa, jolloin toimituskulut putosivat kymmenestä eurosta neljään euroon. Pieni miinus toimittajalle täytyy antaa siitä, että epähuomiossa toivat vain yhden laatikon. Toista odotan saapuvaksi tänä iltana.

ps. Kuluttamattomuudessani en ole ostanut uutta kuorintavoidetta kun edellistä on vielä jäljellä. Kylläpäs tulikin ihmeen sileä kasvojen iho sillä viimeisellä voiteella. Eipä se kai mikään ihme ole, tuo kun näyttää olevan tarkoitettu jaloille.